Kasvissyöjän seikkailut ravintolamaailmassa

Aina välillä ihminen kaipaa tuttua ja turvallista, jota ei tarvitse pelätä eikä jännittää, vaan voi luottavaisin mielin ottaa vastaan mitä tuleman pitää, ja olla varma siitä että ei tule tölvityksi tai kaltoin kohdelluksi - että minulle ei yritetä syöttää teurasjätteitä tai raatoja.

Koska ravintolat eivät todellakaan tiedä mitä myyvät, välillä täytyy päästä paikkaan, jossa voi luottavaisin mielin valita listalta ihan mitä tahansa. Ei tarvitse käydä keskusteluja tarjoilijan kanssa, joka ei todellakaan tiedä mistä eri ruuat on tehty, ja joka ei saa sitä selville edes keittiöstä, jonne hän jokaisen kysymyksen jälkeen häviää toviksi, näyttäen kerta kerralta yhä epätoivoisemmalta.

Silloin tällöin on ihan pakko päästä kasvisravintolaan.

Vaihtoehdot alkavat Helsingissä olla vähissä. Joskus vanhaan hyvään aikaan kaupungissa oli useitakin kasvisravintoloita, mutta mitä meillä on nyt? Mieleen tulevat Vegemesta, Zucchini ja Silvoplee. Kaikista saa oivallista sapuskaa, mutta mihinkään näistä ei voi vetäytyä romanttiselle kynttiläillalliselle sydänkäpysen kanssa.

Tässä eräänä ehtoona olo oli maailman murjoma, joten tarvitsin paikan jossa meikäläistä ymmärretään. Siispä kasin ratikkaan ja Sörnäisiin. Vajaan parin sadan metrin päässä Sörnäisten metroasemalta löytyy pieni mutta hyvältätuoksuva paikka, josta saa hampurilaisia sekä kasvis- että vegaaniversiona. Jo hampparilista saa pään pyörälle. Päivän pelastus olisi paikallaan, vai sittenkin Lempeä lupaus? Maistuisiko tällä kertaa Martikaisen maukas? Muutakin kuin hampurilaisia on tarjolla, muun muassa tuon Martikaisen saa myös perunoilla.

Päädyin Kippariin, joka sisältää tofupihvin sekä savujuustoa. Herkun saa valinnan mukaan ruis- tai kauraleivällä; rukiin ystävänä valitsin ensinmainitun. Hampurilainen maksoi 5,70 - normaali hinta on 5.20, mutta otin lisukkeeksi paprika-munakoisosoosia josta veloitettiin 50 senttiä.

Nälkä alkoi jo olla kova, mutta päätin kuitenkin viedä hampurilaiseni kotiin saakka, sillä jääkaapissa odotti tölkki kylmää Blackthorn-siideriä. Lämmin folionyytti kädessäni poistuin pimenevään iltaan.

Kotona avasin paketin, korkkasin siiderin ja haukkasin palasen.

Kasvishampurilainen oli maukas, mausteinen, mukana oli jopa jotain tulista maustetta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Leipä näytti Vaasan ruispaloilta, joka on hieman ongelmallinen hampurilaiskäytössä, sillä se murenee helposti. Varsinkin näin tuhtien täytteiden kanssa voisi käyttää hieman järeämpää leipää, joka pitäisi paketin kasassa. Pihvi sen sijaan pysyi hyvin kasassa - mikä ei aina ole ihan itsestäänselvää kasvishampurilaisten kyseessä ollen.

Lopputulos oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä. Vaikka kannatankin slow food -liikettä ja aterioin mielelläni valkoisten pöytäliinojen äärellä, on pikaruoka aika ajoin paikallaan. Suosittelenkin Vegemestaa lämpimästi kaikenlaisille syöjille. Ruoka on hyvää, palvelu kerrassaan miellyttävää ja aukioloajat (ma-to 11-23, pe 11-03, la 12-03, su 14-18) asiakasystävälliset.